Kuulunko minnekään?


Tossa tuli taas eilen illalla ja viime yönä mietittyä asioita, ja vaan yks asia pyöri mielessä pitkään: kuulunko minä minnekään? Tällä siis tarkoitan sitä, että musta alkaa tuntua, että en ole missään ryhmässä sisällä, vaan olen osa ryhmiä, mutta ei kukaan huomaisi vaikka sieltä puuttuisinkin. Tämän huomasin osittain assyillä, missä vaan pyörin porukan mukana, mutta se jäi siihen; ihmiset liikkui toisiin paikkoihin siellä kovaa vauhtia, ja jäin lopulta kaksin Pömön kanssa muutamankin kerran. Joo, en ole itse kovin sosiaalinen, ja se on osa ongelmaa, mutta haluaisin silti tuntea olevani osa edes jotain ryhmää. Sama nyt on netissäkin; ei mua huomata, ja musta tuntuu että vaikka häviäisin niin ei täällä sitä kukaan huomais, jatkaisivat vaan normaaliin tyyliin. Olen ulkopuolinen, vaikka olenkin osa yhteisöä.

Samalla sitä tulee mietittyä, että miksi edes olen täällä. Minusta tuli "some-addikti", koska täällä pystyin olemaan enemmän oma itseni kuin IRL, mutta nyt minusta tuntuu, että ei tääl enää ketää oo. Oma elämäni ei myöskään tällä hetkellä etene mihinkään. Työnhaku on melko passiivisesti käynnissä, mutta töitä ei vaan tule eteen. Ja tiedän, että osasyy siinäkin on minussa, kun en uskalla itse lähteä kasvotusten mistään kysymään saisinko töitä, koska se on minulle ihan saatanan iso steppi, koska olen ujo ja epäsosiaalinen ihminen. Samalla tietenkin tulee sit kokoajan stressiä, että mistä hitosta mie saan rahaa elämiseen. Tällä hetkellä 100% tuloista on sossunluukulta, enkä tätä haluaisi. Haluaisin töitä, mutta niitä en saa, ja haluaisin motivaatiota opiskella, mutta kun mikään ei kiinnosta.

Ja nyt vielä yksi asia assyiltä: Assyjen loppuvaiheessa, minut lähetettiin hakemaan häkkikärryjä porukalle, koska piti alkaa pakkaan kamoja.. Mä odotin puolisen tuntia siellä että häkkikärry vapautui, niin arvatkaapas mitä: porukka olikin jo hankkinut itse sillä välin vastaavat, ja eipä tietenkään minulle asiasta mitään ilmoitettu... Ja siinä sit "tyhmänä" vien tyhjät häkkikärryt takaisin sinne saatanan ovelle. Toi voi tuntua monesta pieneltä asialta, mutta kyllä se otti yllättävän paljon jo silloin päähän.. Se vaan tuo mun päähän lisää sitä fiilistä, etten minä ole osana porukkaa; ei mua ees muisteta.. Tiedän ajattelevani väärin asiaa, mutta näin se vaan mun päässä menee... Assyt oli minulle kuitenkin jälleen mukava tapahtuma, koska näen ihmisiä niin harvoin, mutta kyllä minusta taas tuntui, että oliko se sen arvoista.. I live for my friends, but is it worth it? Kiitokset kuitenkin vielä assyistäkin kaikille jotka siellä nyt mun seurana oli, ootte ihania ♥.

Reply · Report Post